Kausi 2008-2009 SM-neljäs

Kausi 2008-2009

Nyt jos koskaan pelattiin mielenkiintoinen kausi. ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...” lauletaan myös eräässä lasten laulussa ja tuo laulu sopii EPan pelikauteen erinomaisen hyvin. Tehdäänpä pieni aikamatka menneeseen kauteen alkaen hopeajuhlista keväältä 2008.

Kesä 2008 ja pelaajatilanne

Kausi 2007-2008 päättyi ikimuistoisiin juhliin, kun voitimme sen kauan himoitun ja kaivatun mitalin Varkauteen miesten kaukalopalloliigasta. Mitalia juhliessamme (toiset muutaman kerran, jotkut useamminkin..) oli jo selvää, että joukkue tulee hajoamaan ja jopa niin paljon, että joukkueen kasaaminen seuraavalle kaudelle tulee olemaan vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Mikko Ikonen lähti Stadiin, Mikkelin avut Janne Tulla, Mika Häkkinen ja Lasse Paasonen päättivät jatkaa uraansa päämajakaupungissa. Markus Venäläinen ja Pekka Palm siirtyivät paikallisvastustajaan Kuopion Devilsiin. Lisäksi Jani Kaila, Mika Nuora, Tero Iivanainen ja Panu Holopainen ilmoittivat lopettavansa uransa. Eli 10 runkopelaajaa jättää joukkueen. Mitä nyt tehdään? Lyödäänkö pillit pussiin ja sillä selvä vai yritetäänkö kasata joukkue. Näitä kysymyksiä ja niihin vastauksia pohdittiin useamman kerran kesä- ja heinäkuussa 2008 legendaarisella EPan toimistolla tehtaiden varjossa. Heinäkuun puolessa välissä alkoi kuitenkin näkymään valoa ikkunassa ja uskalsimme vahvistaa Liigalle, että EPa lähtee sarjaan mukaan. Myöhäinen varmistuminen aiheutti myös sen, että valmistautumien kauteen jäi auttamatta liian lyhyeksi.

Pelaajia siis lähti, mutta tuli myös hienoja pelaajia tilalle. Mikkelistä karavaani kulki edelleen. Häkkisen ja Paasosen paikalle tulivat Nalli ja Paukku. Juuri näin. Sami Nalli ja Marko Paukku tulivat yhdessä Jere Helmolan ja Jarkko Pöyryn mukana EPan remmiin. Lisäksi kuulimme, että joku oululainen puolustaja on muuttamassa Joensuuhun. Puhelin käteen ja yhteys RB-Oulun manageriin Kyröläisen Paavoon, että kuka on kyseessä. No Korkatin Pasi. Loppu onkin kaikkien tiedossa. Pasi reissasi yhdessä Lauri Piikin kanssa Joensuusta harjoituksiin ja peleihin ja muodostivat yhdessä hyvän pakkiparin. Kymmenestä lähteneestä kolme aukkoa tilkitty.. Ja kun hyviä pelimiehiä alkoi virtaamaan joukkueeseen, niin Mika Nuora ja Tero Iivanainen, nuo Kuvansin veikeät velikullat, päättivät kaivaa vasarat esille ja vääntää luistimet pois seinältä. Lisäksi EPan omia junnuja otettiin mukaan ja tällä kertaa varsin reilusti. Antti Eronen ja Jyri Ruuskanen ovat jo junnuajat taakse jättäneitä, mutta tulivat muutaman välivuoden jälkeen takaisin kaukisareenoille. Lisäksi junnuista mukaan tulivat nuoret miehet Santtu Loimusalo, Joonas Immonen, Samuli Oinonen ja Ville Rautio. Jääkiekon puolelta EPa-paitaan siirtyi Tomi Kaukinen ja WP-35:stä Teemu Lappalainen sekä Vesa Poikola hyppäsi Ismo ”Ipa” Majavan kyytiin Pieksämäeltä. Ensin oli valtava pelaajapula ja sitten yhdessä kuukaudessa pelaajia onkin viisikentällistä! Ja kun vielä kesken kauden Teemu Tiusanen ja Tommi Huovinen palasivat ”eläkkeeltä” ja Mikko Ikoselle Stadin värivalot olivat liikaa ja sitä kautta paluu EPaan, niin valmennuksella olikin kauden aikana enemmänkin runsauden pulaa pelaajista. Eli lähtökohta kauteen oli vaikea, mutta kaikki kääntyi lopulta hyvin. Siirrytäänpä seuraavaksi itse asiaan eli peleihin.

Harjoitusottelut ja kauden aloitus

Kauden alla pelattiin muutama harjoitusottelu, joissa voitettiin Kuopion Devils ja Jämsän Duo ja lisäksi kertaalleen hävittiin Devilsille. Harjoitusotteluiden määrä jäi varsin pieneksi, koska emme osallistuneet taloudellisista syistä perinteiseen liigaturnaukseen Raumalla.

Sarja-avaus olikin jälleen se perinteinen kotimatsi Beweä vastaan (joskus kauden voisi kyllä aloittaa jotain muutakin joukkuetta vastaan..). Kauden ennakoissa Urheilulehteä myöten veikkailtiin EPan kärsivän menestyskrapulasta. Näistä kommenteista otettiinkin hieman lisää sisua puseroon ja pistettiin suuri ja mahtava Bewe polvilleen heti kättelyssä. Sen jälkeen Lappeenrannan RB-93 kävi opettamassa kaukalopallon pelluuta. Kiitos opeista RB! Kaiken kaikkiaan ensimmäiset kahdeksan ottelua pelattiin kuten pitääkin. Voittoja kolme, yksi tasapeli ja neljä tappiota. Ei paha uudistuneelta joukkueelta.

Kauden keskivaiheilla lunta tupaan ovista ja ikkunoista

Itse asiassa kauden kuudennesta ottelusta alkoikin jo raju alamäki, joka johti valmentajan vaihdokseen joulutauolla sekä Tommin, Mikon ja Teemun mukaan tuloon joukkueeseen. Kaiken kaikkiaan taputeltiin jälleen seurahistorian ennätys. Kahdeksan tappiota putkeen! Valmentajan vaihdos oli vaikea kohta kaudella. Oli vasta toinen kerta EPan historiassa, kun valmentajaa vaihdetaan kesken kauden. Joskus 90-luvulla Pekka Toivanen sai tehdä tilaa kesken kauden Jari Mensoselle. Tällä kertaa Esko Karhusen saappaisiin hyppäsi ennenkin EPan peräsimessä ollut Jari Koistinen. Mutta jotakin oli joulutauolla tehtävä, koska joukkueesta henki selvästi itseluottamuksen puute tekemiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että pelaajat ratkovat pelit kentän puolella ei valmentajat vaihtoaitiossa! Eli kyllä tappioputken ja pelillisen kriisin arkkitehtejä löytyi jokaisesta pelaajasta. Heti valmentajan vaihdoksen jälkeen tuli vielä nenille Kuopiossa ja Helsingissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan...

Kahdeksan ottelun tappioputkesta kahdeksan ottelun voittoputkeen!

Kun kerran otettiin nenään oikein kunnolla, niin nyt sitten annettiin myös takaisin pän samalla mitalla. Runkosarjan loppuun otettiin mukava viiden ottelun voittoputki ja varmistettiin runkosarjan kuudes tila ja hekumallinen puolivälieräsarja RB-93:a vastaan edessä. Jep jep, taas saa lappeen pojat kyytiä.. Ja kas kummaa RB-93 löysi meidän riveistä silmätikun. Pelkosen Tuomon habitus ei vaan sopinut lappeenrantalaisten silmään. Jopa heidän valmennusporras alentui samalle tasolle pelaajien kanssa. Vai oliko se sittenkin toisin päin? ”Tupe” sai vastustajan pois tolaltaan ja siinä sivussa voitettiin RB jälleen kerran suoraan voitoin 3-0 ja kahdeksan ottelun tappioputki olikin kääntynyt kahdeksan ottelun voittoputkeksi!

Välierät kovaa Beweä vastaan

Keväällä 2008 tuli finaaleissa kyytiä niin, että heikompia hirvitti. Mutta nyt päätettiin, että EPan nahka myydään kovalla hinnalla, jos silläkään. Tiedetiin, että Devils oli jo laittanut Bewen ahtaalle puolivälierissä ja olisi saumat viedä ottelusarja. Eka matsissa oltiin kyllä perässä, mutta hilauduttiin maalin päähän loppujen lopuksi, eikä tasoitusmaalikaan kaukana ollut, mutta kun ei niin ei. Toinen matsi Varkaudessa on hyvin lähellä parasta kaukispeliä, joka on pelattu Kämärillä. Tarkkaa peliä molemmilta, huippumaalivahdit sekä kovaa ja rehtiä taistelua molemmilta joukkueilta. Tässä pelissä päästiin taas yksi pykälä lähemmäs voittoa. Ottelu venyi jatkoajalle saakka, mutta stadilaiset saivat voittomaalin pienellä tuurilla kuten Ruotsikin niin monta kertaa Suomea vastaan jääkiekossa. Ei mahda mitään ja sillä selvä. Kolmanteen matsiin lähdettiin vielä taistelumeiningillä, mutta täytyy tunnustaa, että osa meidän eväistä oli jo syöty ja Bewe marssi finaaleihin helpohkolla voitolla.

Pronssiottelu kaiken muuttaa voi, vai voiko?

Pronssiotteluun kauas Rovaniemelle lähdettiin vain ja ainoastaan voitto mielessä. Ei noita mitaleita kaapeissa vielä niin montaa ole, etteikö sinne yksi pronssi mahtuisi. BlueBall oli kuitenkin liian liukas meille. Heidän mahtava luisteluvauhti verrattuna meidän 9 tunnin bussijalkoihin, niin ei siitä hyvää voi seurata, eikä seurannutkaan. 10-5 BuleBallille ja ansaittu pronssi heille.

Mitä jäi kaudesta mieleen

Lähtökohdat huomioiden pelattiin kuitenkin hyvä kausi, vaikka se jälleen kerran tappioon päättyikin. Moni uusi pelaaja sai vastuuta kentällä ja sitä kautta hyvää kokemusta tulevaan. Huonoista lähtökohdista huolimatta mitali olisi ollut otettavissa tälläkin kaudella. Se olisi vaatinut runkosarjassa yhtä tai kahta pykälää paremman sijoituksen ja että se joukkue, joka päätti kauden olisi ollut kasassa jo viime elokuussa eikä tammikuussa.